Paperittomien hoito – Satunnaista armeliaisuutta vai laissa turvattu oikeus?

Viime maaliskuussa kuulin mieleenpainuvan puheenvuoron, jonka piti Israelin pohjoisosassa lähellä Syyrian rajaa sijaitsevan pienehkön sairaalan johtaja Unesco Chair in Bioethics konferenssissa.

pykälät

Kuva: Ville Tietäväinen

Raja-alueelle tulee hoidon tarpeessa olevia syyrialaisia ja sairaalan johto on joutunut päättämään hoidetaanko heitä. Tällä hetkellä rajalle tulleet ihmiset kuljetetaan sairaalaan ja he saavat hoitoa – myös muuta kuin kiireellistä humanitaarista apua. Sairaalassa on myös päätetty, että priorisointipäätökset (esimerkiksi päätös siitä, kuka hoidetaan ensin) tehdään lääketieteellisin perustein eikä kansalaisuuden perusteella. Johtaja päätti esityksensä huomauttamalla, että Syyria on Israelin vihollisvaltio. Mitään lakiin perustuvaa velvoitetta hoidon antamiseen syyrialaisille ei siis israelilaisella sairaalalla ole, vaan kyse on puhtaasti sairaalan johdon päätöksestä.

Samoin kuin israelilaisen sairaalan johto myös meillä kunnat ja sairaalat ovat tehneet päätöksiä antaa paperittomille lain asettamat minimivelvoitteet ylittävää hoitoa. Esimerkiksi Turun, Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit ovat luvanneet hoitaa kaikki alle 18-vuotiaaat ja raskaana olevat paperittomat. Israelilaisen sairaalan johdon päätös sekä Turun ja Helsingin päätökset ovat hyviä. Tällaiset paikalliset päätökset ovat kuitenkin pidemmän päälle riittämättömiä ratkaisuja.

Paperittomien on usein vaikeaa saada terveydenhoitoa Euroopassa. Monissa Euroopan maissa laki takaa paperittomille oikeuden ainoastaan kiireelliseen hoitoon (engl. emergency health care). Niissäkin maissa, joissa paperittomilla on laissa turvattu oikeus myös muuhun kuin kiireelliseen hoitoon, hoitoon pääsylle on usein käytännössä monia esteitä. Huomionarvoista on, että Euroopassa kaikilla muilla henkilöillä kuin paperittomilla on oikeus muuhunkin kuin kiireelliseen hoitoon.[1] Paperittomat on siis lainsäädännöllä rajattu pois sellaisen terveyteen liittyvän oikeuden piiristä, joka kaikilla muilla ihmisillä katsotaan olevan.

Niin Israelin rajalle tulevien syyrialaisten kuin Turun ja Helsingin paperittomienkin hoitoon pääsy perustuu tällä hetkellä tiettyjen johtoasemassa olevien henkilöiden hyvään tahtoon.

Itse olen arvioinut eurooppalaista lainsäädäntöä filosofian näkökulmasta. Filosofiassa ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä teoriaa moraalista tai oikeudenmukaisuudesta. Pikemminkin on joukko keskenään kilpailevia teorioita, joiden käytännön seuraukset eroavat toisistaan huomattavasti. Osa teorioista tukee kiireellistä hoitoa laajempien terveyspalvelujen turvaamista myös paperittomille. Tällaisia teorioita ovat esimerkiksi monet utilitaristiset teoriat. Niille on yhteistä, että toiminnan seuraukset ratkaisevat, onko se moraalisesti oikein. Laajempien terveyspalvelujen turvaaminen palvelisi utilitaristisesti kaikkien etua. Kiireellinen hoito on erittäin kallista. Tulisi halvemmaksi tarjota laajemmat terveyspalvelut, jolloin monet sairaudet voitaisiin hoitaa ennen niiden pahenemista kiireellistä hoitoa vaativiksi.[2] Myös suurin osa yksilöiden oikeuksiin vetoavista teorioista tukee laajempia terveyspalveluja.

Toiset teoriat taas puhuvat paperittomien terveydenhuoltopalveluja vastaan. Robert Nozickin oikeudenmukaisuusteorian mukaan yksilöillä on niin vahva oikeus omaisuuteensa, ettei muiden tarve terveydenhuoltoon anna lupaa sen verottamiseen. Huomionarvoista on, että näin väittäessään Nozick kieltää julkiset terveyspalvelut kokonaan ja sulkee siis myös monet muut kuin paperittomat hoidon ulkopuolelle. Myös muiden laajempien terveyspalvelujen epäämistä puoltavien teorioiden johtopäätökset ovat samankaltaisia. Mikään teoria ei tue nykylainsäädäntöä, jossa ainoastaan paperittomat jäävät muun kuin kiireellisen hoidon ulkopuolelle.

Niin Israelin rajalle tulevien syyrialaisten kuin Turun ja Helsingin paperittomienkin hoitoon pääsy perustuu tällä hetkellä tiettyjen johtoasemassa olevien henkilöiden hyvään tahtoon. Johtajien vaihtuessa tai nykyjohdon mielen muuttuessa mikään takaa, että hoitoa on myös jatkossa tarjolla. Siinä missä Suomen kansalainen voi hoitoon pääsyn esteitä kohdatessaan vedota lakiin, on paperittoman hoitoon pääsy muiden ihmisten armeliaisuuden varassa. Kaikkien, myös paperittomien, pääsyn terveydenhuoltoon tulisi olla lailla turvattua ja siten vakaata ja ennustettavaa – ei satunnaiseen hyväntahtoisuuteen perustuvaa.

Helena Siipi
Kirjoittaja on filosofisen etiikan dosentti ja työskentelee Turun yliopiston filosofian oppiaineessa

Oma kuva_Helena_Siipi

Lähteitä

[1] EPRS: European Parliamentary Research Service (2016). The public health dimension of the European migrant crisis.  PICUM: Platform for international co-operation in undocumented migrants (2014). Access to Health Care for Undocumented Migrants in Europe: The Key Role of Local and Regional Authorities.

[2] FRA: European Union Agency for Fundamental Rights (2015). Cost of exclusion from healthcare – the case of migrants in an irregular situation.

 

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.