Leena-Kaisa Åberg: Paperiton uhri vaikeiden valintojen edessä

Miten toimia, jos joutuu paperittomana rikoksen uhriksi? Rikosilmoituksen tekeminen poliisille voi johtaa oleskeluoikeiden tarkistamiseen ja maasta poistamisen järjestelyjen käynnistymiseen. Mitä hyötyä on rikosprosessin aloittamisesta?

Kuva: Ville Tietäväinen

Jos paperiton ei mene tekemään rikosilmoitusta, rikollista ei voida ottaa kiinni ja saattaa oikeuteen. Pahimmassa tapauksessa rikollinen toiminta jatkuu, eikä uhrilla ole poispääsyä tilanteestaan. Paperiton henkilö on tällöin erityisen haavoittuvassa asemassa, eikä hän saa oikeutta ja vahingonkorvauksia. Laajemmin tilanne johtaa siihen, että rikolliset voivat jatkaa rikollista toimintaansa – vallitsee rankaisemattomuuden tila.

Niin sanottujen uuspaperittomien (eli henkilöiden, joilla on kielteinen turvapaikkapäätös, mutta joita ei pystytä pakkotoimin poistamaan maasta) kohdalla tilanne ei ole aivan sama, mutta hekin yleensä välttelevät viranomaisia. Luvattomasta maassa oleskelusta voi rapsahtaa sakkoja tai muita mahdollisia seurauksia. Ylipäätään moni pelkää viranomaisten kohtaamista hankalassa tilanteessaan.

Vaikka uuspaperittomien kohdalla maasta poistamisen pelko ei ole yhtä akuutti, ovat he hyvin alttiita hyväksikäytölle työelämässä. Koska tuloja ei ole, on muutaman euron tuntipalkkakin parempi kuin ei mitään. Rikosprosessiin lähteminen ei kannata työn jatkuvuuden kannalta. Periaatteessa voitettavana voisi olla palkkasaatavat alipalkatusta työstä, mutta seurauksena myös työn menetys.

Palomuurista apua

Hollannissa osa poliiseista toimii paperittoman väestön tukena siten, että heille voi jättää rikosilmoituksen ilman, että tieto yhdistyy maahanmuuttovalvontaan. Eräänlaista lähipoliisityötä tekevät poliisit ovat tärkeä kontakti ja turva yhteiskunnan ulkopuolella eläville ihmisille. Palomuuriksi kutsutun järjestelmän avulla voidaan ehkäistä ihmiskaupan, muun hyväksikäytön ja rikollisuuden kasvua.

Paperittomienkin kohdalla on usein kyse samanlaisista rikoksista, joiden kohteeksi ihmiset muutenkin joutuvat, kuten lähisuhdeväkivallasta tai omaisuusrikoksista. Lähisuhdeväkivallassa uhri on erityisen heikoilla riippuvaisen asemansa vuoksi. Häntä saatetaan painostaa pysymään suhteessa maasta poistamisen pelolla.

Joissain maissa on käytössä tilapäisiä oleskelulupia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa henkilön jääminen maahan ainakin rikosprosessin ajaksi, jos hän oleskelee maassa ilman lupaa. Suomessa vastaava lupa on mahdollinen ihmiskaupan uhreille tai laittomasti työskennelleelle kolmannen maan kansalaiselle, jonka työntekoon liittyy erityistä hyväksikäyttöä ja joka on työskentelynsä aikana oleskellut maassa laittomasti. Ne koskevat siis vain hyvin rajattua ryhmää rikoksen uhreja.

Tilapäisen oleskeluluvan avulla voidaan kannustaa rikoksen uhreja tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa rikollisten kiinnisaamiseksi ja oikeuteen saattamiseksi. Mutta edelleen paperittoman ihmisen pohdittavaksi jää hänen tulevaisuutensa kaiken tämän jälkeen. Mitä sitten kun prosessi on ohi? Entä jos tuomioita ei esimerkiksi näytön puutteen vuoksi tulekaan? Entä jos rikosnimike prosessin aikana vaihtuu, eikä ihmiskaupan uhreille tarkoitettuja palveluita enää tarjota?

Takeita maahan jäämisestä ei ole edes ihmiskaupparikoksissa. Prosessin päätyttyä pidemmänkin ajan kuluttua maasta poistaminen voi olla edessä. Ei ole helppoa neuvoa ihmiskaupan tai muun rikoksen uhria siitä, mitä hänen monien huonojen vaihtoehtojen edessä kannattaa tehdä. Maahanmuuttopolitiikka näyttää kehittyneen suuntaan, jossa ennustettavuus uhrin asemasta ja tulevaisuudesta on heikentynyt. Tukipalveluissa ollaan usein tilanteessa, jossa mitään ei voi luvata eikä selkeitä vastauksia ole.

Leena-Kaisa Åberg
toiminnanjohtaja
Rikosuhripäivystys

Kuva: Sami Liukkonen

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.