Mervi Leppäkorpi: Työssä ilman lupaa

Ilman työnteko-oikeutta oleskelevien ihmisten joukko on kirjava ja taustat moninaiset.
”Mitä enemmän luodaan sellaisia ulossulkemisen mekanismeja, joiden 
vuoksi ihmiset eivät voi huolehtia toimeentulostaan virallisilla 
työmarkkinoilla, sitä enemmän ihmiset pyrkivät tekemään töitä virallisen 
työelämän ulkopuolella”, tutkija-aktivisti Mervi Leppäkorpi pohtii 
blogikirjoituksessaan.

Kuva: Ville Tietäväinen

Kun Suomessa yritettiin säätää lakia  tiettyjen ulkomaalaisten oikeudesta terveyteen, THL selvitti , keistä voisi olla kyse. Tuloksena oli lista erilaisia ulkomaalaisryhmiä, asumisperusteisen sosiaaliturvan ulkopuolelle jäävistä EU-kansalaisista ihmisiin täysin ilman oleskelulupaa. Näitä ryhmiä yhdistää jääminen erilaisten hallinnollisten lupa- ja vakuutuskategorioiden ulkopuolelle.

Ilman työnteko-oikeutta Suomessa oleskelevien ihmisten joukko on lähes yhtä kirjava. Osalla kolmansien maiden kansalaisista on muodollisesti oikeus oleskella maassa. Esimerkiksi oleskelulupa toisessa EU-maassa tai Suomen kansalaisen perheenjäsenen vireillä oleva oleskelulupahakemus voi oikeuttaa oleskeluun. Toiset ovat Suomessa ja Euroopassa täysin ilman oleskelulupaa.

Järjestelmä ja erilaisten ulkomaalaisstatusten kirjo on niin sekava, että joskus ihmiset ilman oikeutta työhön voivat olla työsopimuksella työsuhteessa ja maksaa veroja, eikä kukaan välttämättä huomaa mitään pitkään aikaan. Helsingin Sanomat uutisoi tällaisesta tilanteesta vuonna 2014.

Työpaikka verkostojen kautta

Vaikka osa ilman työnteko-oikeutta Suomessa oleskelevista voi elää esimerkiksi sukulaistensa tai tuttaviensa kanssa ja syödä heidän jääkaapistaan, monen on pakko ansaita rahaa. Oleskelun voi virallistaa hakemalla oleskelulupaa työn perusteella – jos työpaikka täyttää tietyt ehdot. Työtunteja pitää olla riittävästi, palkan täytyy ainakin paperilla elättää työntekijänsä, eikä sopimus voi olla niin sanottu nollatuntisopimus. Tämä on usein helpommin sanottu kuin tehty, jos suomi ei vielä suju ja työnantajan pitäisi sitoutua odottamaan muutama kuukausi lupapäätöstä.

Monille työt harmaan talouden piirissä ja erilaiset epäviralliset ansaintakeinot, kuten romumetallin myyminen tai pullojen kerääminen, ovat käytännössä ainoita tapoja ansaita rahaa. Myös seksityö voi olla vaihtoehto. Seksityössä kohdataan ulkomaalaisia ilman minkäänlaista oleskeluoikeutta Euroopassa harvemmin kuin julkinen keskustelu antaisi olettaa.

Siirtolaiset ilman työnteko-oikeutta työllistyvät yleensä omien verkostojensa kautta. Työolosuhteet voivat vaihdella paljon raskaista, likaisista ja huonosti palkatuista töistä sellaisiin, joiden palkka vastaa alan palkkaa ilman veroja. Työsuhteet ovat yleensä lyhyitä ja työntekijän neuvotteluasema on huono. Jos työnantaja jättää palkan maksamatta, on työntekijällä käytännössä aika vähän vaihtoehtoja, jos haluaa töitä jatkossakin.

Siirtolaiset ilman oikeutta työntekoon ovat vaatineet oikeuksiaan näkyvästi aiemmin esimerkiksi Ranskassa ja Yhdysvalloissa . Ruotsissa Heidi Moksnes on tutkinut paperittomien siirtolaisten järjestäytymistä omaan ammattiliittoon. Järjestäytymisen seurauksena ihmisten tiedot oikeuksistaan lisääntyivät ja he saivat kollektiivisesti nostettua palkkatasoaan verrattuna niihin, jotka eivät järjestäytyneet. Toisaalta työnantajat saattoivat jättää järjestäytyneet siirtolaiset palkkaamatta kokonaan.

Ruotsissa näkyvillä on solidaarisen harmaan talouden muotoja: ihmiset voivat ostaa
”reiluun” hintaan lounaita, catering-palveluja tai yksittäisiä
työsuorituksia paperittomilta siirtolaisilta

Ulossulkevat rakenteet ajavat harmaan talouden piiriin

Ruotsissa on tunnistettu Suomea kauemmin paperittomat siirtolaiset yhteiskunnassa ja heitä on arvioitu olevan määrällisesti enemmän kuin Suomessa. Muun harmaan talouden ohella on näkyvillä solidaarisen harmaan talouden muotoja: ihmiset voivat ostaa ”reiluun” hintaan lounaita, catering-palveluita tai yksittäisiä työsuorituksia ihmisiltä, joilla ei ole mahdollisuutta laillistaa oleskeluaan.

Vuonna 2015 Suomeen turvapaikkaa hakemaan tulleista ja kielteisen päätöksen saaneista ihmisistä, jotka kieltäytyvät vapaaehtoisesta paluusta, mutta joiden käännyttäminen on vaikeaa, voi olla syntymässä määrällisesti merkittävä uusi ryhmä palveluista ja työelämästä syrjäytettyjä ihmisiä. Toistaiseksi määrät ovat vielä pieniä, eivätkä kaikki vastaanottokeskuksista poistetut välttämättä jää Suomeen.

Vaikka kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä tuetaan, Suomessa ei ole ainakaan vielä merkkejä ”solidaarisen” harmaan talouden yleistymisestä. Solidaarisuuden muoto näyttää olevan rakenteellisempi: Ihmisille yritetään löytää ja luoda töitä, joiden kautta oleskelun voisi laillistaa.

Mitä enemmän luodaan sellaisia ulossulkemisen mekanismeja, joiden vuoksi ihmiset eivät voi huolehtia toimeentulostaan virallisilla työmarkkinoilla, sitä enemmän ihmiset pyrkivät tekemään töitä virallisen työelämän ulkopuolella. Jos oleskelun laillistaminen on vaikeaa tai mahdotonta, se saattaa pitkittää aikaa, jonka ihmiset oleskelevat ilman oleskelulupaa ja toimivat harmaan talouden piirissä.

Jos ilman oleskelulupaa työtä tekevien ihmisten määrä halutaan pitää jatkossakin maltillisena, ratkaisujen tulisi olla rakenteellisia ja mahdollistavia kontrollien ja rankaisemisen sijaan.

Mervi Leppäkorpi on aktivisti, joka keskittyy väitöstutkimuksessaan oikeudettomassa asemassa oleviin siirtolaisiin.

Kuva: Intokustannus

Lisää aiheesta:
Anderson, Bridget ja Martin Ruhs (2010). Researching Illegality and Labour Migration. Guest Editorial. Population, Space and Place 16, 175–179.

Könönen, Jukka (2014). Tilapäinen elämä, joustava työ: rajat maahanmuuton ja työvoiman prekarisaation mekanismina. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto.
Leppäkorpi, Mervi (2016). Verkostoitumisen merkitys yhteiskuntaan sijoittumisessa ilman oikeutta työhön. Työväentutkimus-vuosikirja, pp. 4-10.
Vuolajärvi, Niina (2016). Ihmiskauppanarratiivit ja seksityön todellisuus. http://www.sosiologia.fi/blog/2016/ihmiskauppanarratiivit-ja-seksityon-todellisuus/

 

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.