Sanna Rummakko: Mihin tarvitsemme palomuuria?

Palomuuri tarkoittaa sitä, että maahanmuuton valvonta ja muut yhteiskunnan peruspalvelut, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut, erotetaan toisistaan. Palomuurin suojissa paperiton voi ottaa yhteyttä palveluja tai suojelua tarjoaviin viranomaisiin eikä tämä johda siihen, että maasta poistamisesta vastaavat viranomaiset ryhtyvät toimiin henkilön sakottamiseksi tai maasta poistamiseksi. 

Kuva: Ville Tietäväinen

Sosiaali- ja terveysministeriö päivitti syyskuussa 2017 vuoden alussa annettua Kuntainfo-ohjetta, jolla se ohjeistaa kuntia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarjoamisessa paperittomille henkilöille – tai ”laittomasti oleskeleville”, kuten paperittomia ihmisiä viranomaiskielessä kutsutaan.

Kuntainfoon on lisätty tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten salassapitovelvollisuudesta ja tietojen antamisesta muille viranomaisille. Ohjeessa todetaan, että laittomasti maassa oleskelevien kohdalla noudatetaan samoja tietojen luovuttamista ja salassapitoa koskevia säännöksiä kuin muidenkin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden.

Perusteena on yksityisyyden suojan ohella luottamuksellisuuden vaatimus ammattilaisten työssä. Ohje painottaa, ettei Kansaneläkelaitos tai kunnan sosiaaliviranomainen saa oma-aloitteisesti ilmoittaa poliisille tai Maahanmuuttovirastolle siitä, että laittomasti maassa oleskeleva henkilö turvautuu toimeentulotukeen.

Paperiton uskaltaa asioida

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten salassapitovelvollisuus on keskeinen osa niin kutsuttua palomuuria. Palomuuri tarkoittaa sitä, että maahanmuuton valvonta ja muut yhteiskunnan peruspalvelut, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut, erotetaan toisistaan.

Yhteydenotto palveluja tai suojelua tarjoaviin viranomaisiin ei saisi johtaa siihen, että ulkomaalaisen maasta poistamisesta vastaavat viranomaiset ryhtyvät toimiin henkilön sakottamiseksi tai maasta poistamiseksi.

Jos paperiton asioi terveyskeskuksessa, Kelassa, kunnan sosiaalitoimessa tai ilmoittautuu peruskouluun, tästä ei tule ilmoittaa maahanmuuton valvonnasta vastaaville viranomaisille. Ihannetapauksessa sama koskisi myös tilannetta, jossa paperiton raportoi poliisille joutumisestaan rikoksen uhriksi.

Mitä hyötyä palomuurista yhteiskunnalle on? Eikö pitäisi pyrkiä siihen, että kaikki ilman oleskelulupaa olevat tai kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet poistetaan maasta mahdollisimman pian?

Sosiaalipalveluihin uskaltaa pelkäämättä hakeutua silloin, kun on vailla suojaa ja toimeentuloa.

Jos palomuuri toimii, paperittomat uskaltavat hakeutua niihin vähäisiin palveluihin, joihin heillä on oikeus. Paperittomien lapset pääsevät kouluun. Sairastuessaan paperiton uskaltaa nopeammin hakeutua hoitoon, jota hänelle on tarjolla. Tämä voi paitsi vähentää terveydenhuollon kustannuksia myös hyödyttää kansanterveyttä esimerkiksi tartuntatautiepidemioita ehkäisemällä. Hoidon tarjoamisen tuomia säästöjä on selvittänyt esimerkiksi EU:n perusoikeusvirasto FRA tutkimuksessaan.

Sosiaalipalveluihin uskaltaa pelkäämättä hakeutua silloin, kun on vailla suojaa ja toimeentuloa. Samalla turvataan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten mahdollisuus toimia oman alansa eettisten periaatteiden mukaisesti. Suomessa salassapitoon velvoittaa voimassa oleva laki.

Jos paperiton voi ilmoittaa häneen kohdistuneesta rikoksesta poliisille ilman pelkoa maasta poistamisesta, rikoksia jää vähemmän piiloon ja tekijät saadaan kiinni. Todennäköisesti paperittomat joutuvat rikoksen uhreiksi harvemmin, jos vallalla ei ole rankaisemattomuus.

Keino radikalisoitumiseen ehkäisyyn?

Hiljattain julkaistussa Suomen sisäisen turvallisuuden strategiassa todetaan: ”Yhteiskuntapoliittisella päätöksenteolla on väkivaltaisten ääriliikkeiden rikollisen toiminnan torjunnan lisäksi varmistettava, että Suomessa ei synny alueita tai väestöryhmiä, jotka ovat haavoittuvaisia väkivaltaisten ääriliikkeiden retoriikalle ja rekrytoinnille.” (s.32)

Paperittomien perustarpeista huolehtiminen voisi olla yksi keino radikalisoitumisen ehkäisyssä.

Palomuurikäytäntö rakentaa yhteiskunnan marginalisoiduimpien ihmisten luottamusta järjestelmään ja pitää heitä edes jollakin tavalla osana yhteisöä. Paperittomat pysyvät hengissä muullakin kuin omaisuusrikoksilla tai riistävillä työsuhteilla, jos yhteiskunta täyttää velvoitteensa huolehtimalla jokaisen toimeentulosta ja huolenpidosta edes minimistandardien tasolla.

Kolmannella sektorilla, kirkolla ja järjestöillä on tärkeä rooli, jotta paperittomat uskaltavat kysyä neuvoa ja ohjausta oikealle taholle, mutta myös julkisiin palveluihin tulee uskaltaa mennä.

Toisella puolella vaakakupissa painaa kielteisten turvapaikka- ja oleskelulupapäätösten täytäntöönpano ja maasta poistamisen tehostaminen. Kaikkihan rakastavat hallittua maahanmuuttoa. Useimmat suomalaiset näyttävät hyväksyvän sen, että ulkomaalaisia myös tahdonvastaisesti poistetaan maasta kielteisen päätöksen tai laittoman oleskelun seurauksena. Ainakaan kovin laajaa liikehdintää käännytyksiä vastaan ei ole nähty viime vuosikymmeninä.

Mutta tehostuisiko maasta poistaminen murentamalla palomuuria? Ei ole ainakaan näyttöä siitä, että paperittomien elämän tekeminen mahdollisimman vaikeaksi palveluihin pääsyä hankaloittamalla vaikuttaisi heidän tekemiinsä ratkaisuihin maahan jäämisestä tai lähtemisestä.

Syvemmälle marginaaliin työntäminen voi kyllä lisätä työvoiman riistoa ja harmaata taloutta. Järjestelmän uskottavuuteen tähtäävällä ”kovalla” maahanmuuttopolitiikalla ei tällöin saavuteta tavoiteltua tilanteen hallintaa vaan käy juuri päinvastoin. Ilmiöt muuttuvat sitä  hallitsemattomammiksi, mitä enemmän ihmisiä on eri toimilla ajettu  marginaaliin ja ulos muusta yhteiskunnasta.

Järjestelmän uskottavuuteen kuuluu myös tosiasioiden tunnustaminen. Olipa maahanmuuttopolitiikkamme miten kovaa tahansa, joukossamme elää jonkin verran paperittomia ihmisiä, joille kotiinpaluu ei vain ole vaihtoehto tai joita ei pystytä viranomaistoimin maasta poistamaan. Tämän tosiasian kieltäminen ei edistä hallittua maahanmuuttoa. Realistinen johtopäätös tästä näkökulmasta on, että yhteiskuntana meidän kannattaa huolehtia jokaiselle kuuluvien oikeuksien toteutumisesta, myös paperittomien siirtolaisten.

Sanna Rummakko työskentelee koordinaattorina Pakolaisneuvonnan Paperittomat-hankkeessa

Lisätietoja:

Sosiaali- ja terveysministeriön päivitetty Kuntainfo 2/2017: http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/paivitetty-kuntainfo-kunnille-suositukset-laittomasti-maassa-oleskelevien-kiireelliseen-sosiaali-ja-terveydenhuoltoon

Fundamental Rights Agency: Cost of exclusion from healthcare – The case of migrants in an irregular situation

Sisäisen turvallisuuden strategia Hyvä elämä, turvallinen arki 10/2017:http://intermin.fi/sisaisen-turvallisuuden-strategia

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.