Anu Leinonen: Miten voi paperittomien mielenterveys?

Kaiken järjen mukaan psyykkisesti hyvinvoiva paperiton on sula mahdottomuus tai positiivinen poikkeus. Vai pystytkö itse kuvittelemaan itsesi eheäksi tilanteeseen, jossa koko tulevaisuus on hämärän peitossa?

Kuva: Graafikko Ville Tietäväinen

Mielenterveys saattaa olla viimeisiä asioita, josta paperiton henkilö on huolissaan omassa tilanteessaan. Kotimaasta lähtiessään hän on joutunut luopumaan siitä, mistä ihmisen identiteetti ja hyvinvointi rakentuu. Taakse on jäänyt koti, rakkaita läheisiä, mahdollisuus toteuttaa ammattiaan. Lähtöön liittyy kaaosta ja yleensä vähintäänkin väkivallan uhkaa. Lähtö saattaa herättää ristiriitaisia tunteita, kuten syyllisyyttä. Paperiton on joutunut luopumaan turvallisuuden tunteestaan.

WHO:n määritelmän (2013) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.

Neljä vuotta sitten pohdimme PSV Stadin (Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry) kokouksessa mikä olisi sellainen haavoittuvassa asemassa oleva ja marginaalissa elävä ryhmä, jonka pariin haluaisimme kohdentaa vapaaehtoistyötä. Päädyimme rakentamaan yhteistyötä paperittomien klinikan Global Clinicin moniammatillisen työryhmän kanssa, ja nyt kolmen vuoden ajan olemme pähkäilleet yhdessä sairaanhoitajien ja lääkärien kanssa miten tukea paperittomien jaksamista heidän usein melko toivottomalta näyttäytyvässä tilanteessaan.

Vallitseva nykykäsitys mielenterveyden hoidosta ja ylläpidosta pohjautuu vakauttavaan näkökulmaan, jossa pyritään vahvistamaan ihmisen arkista toimintakykyä ja vakauttamaan niitä olosuhteita, joissa hän elää. Helpommin sanottu kuin tehty, vaikka paperittomien ympärille onkin rakentunut laaja verkosto erilaisia auttajia.

Klinikalle luodaan uusia käytäntöjä

Global Cliniciltä psyykkistä tukea hakevat ovat tyypillisesti turvapaikanhakijoita, jotka ovat saaneet toistuvia kielteisiä päätöksiä hakemuksiinsa. Myös omaiset voivat hakea keskusteluapua ahdistavassa tilanteessa. Sekä hoitajat että lääkärit tapaavat potilaita, jotka kärsivät uniongelmista ja post-traumaattisista stressioireista sekä vakavista mielialaongelmista.

Potilas ei kuitenkaan välttämättä tunnista oireitaan eikä tiedä, että niihin voisi saada lääkkeetöntä apua. Klinikalle tullaankin yleisimmin somaattisissa ongelmissa. Suhteellisen pieni sitoutuneiden vapaaehtoisten joukko, puutteelliset tilat sekä ajoittaiset haasteet tulkkipalvelujen saatavuudessa hidastavat toiminnan kehittämistä.

Ystävällinen tervehtiminen, katsekontakti ja tervetulleeksi toivottaminen saavat paperittoman tuntemaan itsensä arvostetuksi

Lääkärit tiedostavat että monen potilaan kanssa olisi hyvä syventää keskustelua ja kertoa psyykkisten tekijöiden vaikutuksesta terveyteen. Luottamuksellinen suhde ei kuitenkaan rakennu hetkessä, ja lääkärin yhdessä tulkin kanssa käytettävissä oleva aika yksittäistä potilasta kohden on rajallinen.

Lääkäri voi suositella potilaalle keskustelua psykologin kanssa, mutta miten löytää oikeat sanat kertomaan eri kulttuuritaustan omaavalle henkilölle siitä mitä psykologi tekee? Löytyykö klinikalta huonetta psykologin käyttöön, entä tulkkia joka ymmärtää juuri tätä potilasta? Psykologi on yleensä pyydettäessä saatu paikalle ainakin seuraavalle viikolle. Lisäksi psykologi voi olla läsnä alkuhaastattelussa, jossa selvitetään potilaan tulosyy ja sen kiireellisyys.

Todennäköisesti useimmat paperittomat hyötyisivät jonkinlaisesta psyykkisen tilan ja voimavarojen kartoittamisesta sekä ahdistuksenhallintakeinojen oppimisesta. Psykologien tavoitteena onkin vakauttavan ryhmätoiminnan ja psykoedukaation juurruttaminen Global Clinicille. Ryhmän kokoaminen on vaikeaa, joten on realistisempaa aloittaa yksittäisten tapahtumien, esimerkiksi hyvinvointi-iltojen järjestämisellä. Niissä on tarkoitus muun muassa kertoa mielenterveyden perusteista ja opettaa yksinkertaisia keinoja helpottaa omaa oloa.

Paperiton voi kokea olevansa täysin muiden armoilla

 Mielenterveys rakentuu arjen kohtaamisissa

Paperittomien mielenterveys ei kuitenkaan voi olla minkään yksittäisen ammattiryhmän asia. Mielenterveys rakentuu ihmisten välillä ja myös arkisissa kohtaamisissa. Onkin tärkeää huolehtia vapaaehtoistyövoimin toimivan ja kiireetöntä hoitoa tarjoavan klinikan työntekijöiden jaksamisesta. Ilman sitoutuneita vapaaehtoisia ei ole koko klinikkaa.

Hyvinvoivat vapaaehtoiset jaksavat todennäköisesti kohdata potilaiden hädän ja jatkaa toiminnan kehittämistä kaaoottisissa olosuhteissa, muun muassa vailla toimivaa potilastietojärjestelmää. Viimeisessä kehittämisillassa löysimme toivottavasti koko klinikkayhteisöä palvelevan viitekehyksen tietoisuustaidoista. Ihannetilanteessa klinikkailta alkaisi yhteisellä tietoisen läsnäolon harjoituksella.

On erityisen tärkeää miettiä miten kohtaamme paperittoman arkisessa vastaanottotilanteessa. Ystävällinen tervehtiminen, katsekontakti ja tervetulleeksi toivottaminen saavat hänet tuntemaan itsensä arvostetuksi.

Entä millainen toiminta odotusaulassa auttaisi potilaita rentoutumaan? Teen ja keksien tarjoilu voisi tuoda myös vapaaehtoisille onnistumisen kokemuksia kontaktin luomisessa potilaisiin.

Klinikalle mukaan tulevien lasten huomioiminen on voimaannuttavaa myös vanhemmille. Olemme suunnitelleet myös pop up-tyyppistä, leikkimielistä suomen kielen opetusta odotustilaan. Siinä voisi harjoitella arkiseen vuorovaikutukseen tai vastaanottotilanteeseen liittyviä fraaseja. Lähitulevaisuudessa hyödynnämme netin videomateriaalia mielenterveydestä.

 Elämä tapahtuu tässä ja nyt

Vapaaehtoisen näkökulmasta haastavinta on kohdata toisen hätä ja oma avuttomuus tilanteessa, jossa ratkaisut ovat oman toiminnan ulottumattomissa. Epävarmuuden sietämisessä auttaa omien tietoisuustaitojen kehittäminen.

Elämä tapahtuu tässä ja nyt, tässä kehossa. Kohdatessani potilaan olen merkittävä osa hänen todellisuuttaan siinä hetkessä. Voin katsoa häntä hetken hyväksyvästi ja hengittää hänen kanssaan rauhallisesti sisään ja ulos. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen voi olla potilaalle merkittävä kokemus. Myötätunnon kokeminen ja yhteys saa parhaimmillaan myös auttajan tuntemaan kiitollisuutta. Oma elämän murheet tuntuvat kovin pieniltä klinikkaillan jälkeen.

Romahduspisteessä oleva, esimerkiksi itsetuhoinen tai todellisuudentajunsa menettänyt henkilö on oikeutettu kiireelliseen psyykkiseen apuun julkisten palveluiden piirissä. Käytännössä kokemukset siitä miten he esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tulevat autetuiksi ovat vielä vähäisiä.

Onneksi pääkaupunkiseudulla potilaita voi ohjata myös SOS-kriisikeskukseen. Hyvältä tuntuu erityisesti se, että paperittomille on perustettu uusia päiväkeskuksia, joista he voivat saada psykososiaalista- ja vertaistukea. Tämä on arjessa usein tärkeämpää kuin varsinainen hoito, sillä ihmisen hyvinvointi ja mielenterveys syntyy yhteydessä toisiin.

Anu Leinonen on psykologi ja perheterapeutti, joka työskentelee Helsingin ensikodin Avopalveluyksikkö Pesässä päihdeongelmista toipuvien pikkulapsiperheiden kanssa.
Hän toimii Global Clinicin psykologien yhteyshenkilönä ja on erityisen kiinnostunut etsimään keinoja siihen, että marginaaliin joutuneet ihmiset saavat äänensä kuuluville ja tulevat osaksi yhteisöä.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.