Oikeus ihmisarvoiseen elämään

paperittomat1net

Kuvitus: Warda Ahmed

Perustuslaki turvaa oikeuksia jokaiselle

Perustuslain 7 §:n 1 ja 2 momentin mukaan:

Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.

Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.

Perustuslain 19 §:n mukaan:

Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.

Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukainen oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon on jokaiselle kuuluva subjektiivinen oikeus, joka on itsenäisenä yksilöllisenä oikeutena voimassa eikä edellytä mitään muulla lailla säädettyä järjestelmää ollakseen viranomaisia velvoittava. Se kattaa kaikki Suomessa oleskelevat henkilöt ja sitä sovellettaessa kansalaisuudella tai muilla vastaavilla näkökohdilla ei ole merkitystä eikä myöskään sillä, miten pitkään henkilö on oleskellut Suomessa. Oikeus on kuitenkin luonteeltaan viimesijainen. Lain sanamuoto asettaa henkilön itse hankkiman tai saaman turvan etusijalle julkiselta vallalta saatavaan viimesijaiseen turvaan nähden.

Jokaisella on oikeus ihmisarvoisen elämän vähimmäistasoon

Säännöksen perustelujen mukaan sen tarkoituksena on turvata ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistaso, eli niin sanottu eksistenssiminimi. Tähän kuuluu esimerkiksi terveyden ja elinkyvyn säilyttämisen kannalta välttämättömän ravinnon ja asumisen järjestäminen. Edellytyksenä on se, että henkilö ei kykene hankkimaan tällaista turvaa muulla tavoin. Käytännössä tätä vähimmäistasoa turvataan Suomessa säännöksillä toimeentulotuesta ja terveydenhoidosta.

Myös ihmisellä, jolla ei ole Suomessa kotikuntaa, on voimassaolevan lainsäädännön mukaan oikeus vähintään kiireelliseen toimeentulotukeen ja kiireelliseen terveydenhoitoon. On kuitenkin kyseenalaista, turvataanko näillä oikeuksilla todella ihmisarvoinen elämä jokaiselle. Terveydenhuollon osalta Perustuslakivaliokunta on jo todennut, että näin ei ole (PeVl 73/2014). Myös esimerkiksi Valtioneuvoston oikeuskanslerin mukaan voidaan lähteä siitä, että ilmaisu ”ihmisarvoisen elämän” turva on hyvin perustein tulkittavissa tarkoittavan jotain enemmän kuin pelkästään biologiselle olemassaololle välttämättömien edellytysten turvaamista.(OKa 1052/1/06).