Asiakkaana paperiton

5.6.2017

Asiakkaana paperiton

Tehtyäni nyt vuoden lakimiehen työtä Paperittomat-hankkeessa ovat kyytiä saaneet omat ennakko-oletukseni paperittomuudesta, Suomesta yhteiskuntana sekä siitä, kuinka paljon lakimies voi paperitonta auttaa.

Kuva: Graafikko Ville Tietäväinen

Kuva: Graafikko Ville Tietäväinen

Paperittomat eivät ole samanlaisia

Yksi yllättävimmistä asioista työssäni oli se, kuinka monenlaisia taustoja asiakkaillamme on. Heitä ei välttämättä yhdistä matala tulo- tai koulutustaso, nuori ikä, köyhyys tai levoton lähtömaa. Työssäoloaikanani hankkeella on ollut asiakkaita lähes jokaisesta maanosasta, vastasyntyneestä eläkeikäisiin. Olen tavannut länsiafrikkalaisen miehen, jolla on oleskelulupa Italiassa ja joka on tullut Suomeen etsimään töitä; suomalaisen naisen ja tämän turvapaikanhakijana Suomeen tulleen miesystävän, joiden naimisiinmeno ja miehen oleskeluluvan saaminen Suomessa on estynyt passin puuttumisen vuoksi; itäeurooppalaisen perheen, jonka isä asuu ja työskentelee Suomessa, mutta jonka palkka ei viranomaisten näkökulmasta riitä puolison ja lapsen elatukseen, jotta nämä saisivat oleskeluluvan.

Pioneerityötä

Työhaastattelussa kuulin tehtäviin sisältyvän myös oikeudellista selvitystyötä, ja että monessa asiassa hanke tekee pioneerityötä selvittäessään paperittomien oikeudellista asemaa Suomessa. Aloitettuani työt paljastui sanan ”pioneerityö” merkitys nopeasti, samoin kuin tähän liittyvät haasteet. Paperittomia ei ole lainsäädännössämme oikeastaan huomioitu, ulkomaalaisoikeudellisia sanktioita lukuun ottamatta.  On lukuisia paperittomia koskevia oikeudellisia kysymyksiä, joita juuri kukaan muu ei ole ajatellut. Monissa asioissa joudummekin laatimaan ensin oman näkemyksemme siitä, miten lait paperittomien kohdalla soveltuvat, ja seuraamaan miten viranomaiset lakia soveltavat.

 Suomi toisin nähtynä

Työ muuttaa omaa maailmankuvaa ja käsitystä siitä, millaisessa yhteiskunnassa elää. Itse olen suomalaisena ja hyvät lähtökohdat elämääni saaneena nähnyt hyvin erilaisen Suomen kuin asiakkaani. Ennen tämän työn aloittamistani en olisi osannut kuvitellakaan, että vielä 2000-luvun Suomessa ihminen voitaisiin sulkea hätämajoituksen ulkopuolelle paukkupakkasilla vain siksi, ettei hän hakeudu sinne kotikunnassaan. Tai että raskaana olevaa naista ei otettaisi raskaudenseurantaan tai alaikäistä lasta ei päästettäisi neuvolaan kotikunnan puuttumisen vuoksi. Tai ettei suomalaisen puolisolle myönnetä oleskelulupaa perhesiteen perusteella, koska hän ei pysty esittämään kotimaansa passia. Paperittomien asema osoittaakin, että ihmisoikeustyölle on Suomessa vielä tarvetta.

Myös käsitykseni suomalaisen viranomaisjärjestelmän riippumattomuudesta ja oikeudenmukaisuudesta on saanut kolauksen. Rajuin esimerkki tästä ovat julkisen keskustelun kohteena olleet Maahanmuuttoviraston päätökset, joissa niin menettelylliset kuin sisällöllisetkin lain säännökset ovat joutuneet väistymään, jotta mahdollisimman monelle oleskeluluvan hakijalle voitaisiin tehdä kielteinen päätös. Samaan aikaan hallitus on tarjonnut ratkaisuna paperittomuuteen lähinnä maastapoistamisen tehostamista sen sijaan, että oleskelun laillistaminen olisi mahdollista. Ongelmat pyritään näin lakaisemaan maton alle poistamalla paperittomat maasta.

Aina ratkaisuja ei löydy

Aloittaessani työt minulla oli idealistinen ajatus siitä, että työssäni pystyisin ratkaisemaan asiakkaideni ongelmat ja auttamaan heitä laillistamaan oleskelunsa Suomessa. Todellisuus on raadollisempi. Monen asiakkaan ongelmat ratkeaisivat oleskeluluvan myötä, mutta usein tämä ei ole realistista. Olen tavannut monia ihmisiä, joille ei ole myönnetty oleskelulupaa työn perusteella, koska heillä ei ole passia, tai koska työllistyminen tapahtuisi alalla, jolla katsotaan jo olevan riittävästi työvoimaa Suomessa ja EU:ssa. Perhesiteeseen perustuvaa lupaa hakevan prosessi taas voi kaatua siihen, että hän on lupaa hakiessaan oleskellut maassa maahantulokiellon vastaisesti – huolimatta siitä, että perheside on aito.

Kun asiakkaan toivomaa ratkaisua ei löydy, on yllättävän vaikeaa kertoa huonot uutiset. Olisihan mukavampaa vain kehottaa asiakasta kokeilemaan oleskeluluvan hakemista ja jättää asia viranomaisten päätöksen varaan. Lakimiehenä pitää kuitenkin olla rehellinen ja antaa asiakkaalle realistinen kuva omasta tilanteestaan, ilman katteettomia lupauksia oleskeluluvasta. Monesti tehtävämme onkin auttaa asiakasta löytämään huonoista vaihtoehdoista se hänelle vähiten huono.

Vaikeaa mutta motivoivaa työtä

Vaikka työni juridinen sisältö on haastava ja asiakkaideni tilanteen mahdottomuus tuntuu välillä ylivoimaiselta, työn mielekkyys kompensoi tätä. Vaikka pystyn vain harvoin auttamaan asiakkaitani niin paljon kuin haluaisin, pystyn ainakin antamaan heille käsityksen heidän oikeudellisesta asemastaan ja toisinaan jopa hieman auttamaan vaikkapa palveluihin pääsyssä. Voin sanoa onnistuneeni, kun raskaana oleva asiakkaani pääsee neuvottelujen seurauksena neuvolaan ja raskaudenseurantaan, tai kun toisen asiakkaan monen tuhannen euron terveyskeskuslasku saadaan korjattua asiakasmaksujen suuruiseksi. Toisinaan pystyn jopa neuvomaan asiakkaitani niin, että he pystyvät hakemaan oleskelulupaa. Tällaisia tapauksia on kuitenkin paljon harvemmin kuin toivoisin.

Jasmiina Jokinen
Kirjoittaja työskentelee lakimiehenä Pakolaisneuvonta ry:n Paperittomat-hankkeessa

Kuva: Arto Timonen

Kuva: Arto Timonen