Ville Elonheimo: Joensuussa toiminta paperittomien auttamiseksi syntyi verkoston voimalla

Yhdellä järjestöllä oli yhteyksiä, toisella toimintatapoja, kolmannella kotipesä ja neljännellä tukea vapaaehtoisille. Joensuun Global Clinic avattiin keväällä 2014.

Kuva: Ville Tietäväinen

Juhlia kannattaa järjestää. Aloite Global Clinicin perustamiseen tuli lääkäriltä, joka oli Joensuussa toimivien järjestöjen joulupuurolla. Yhdellä meistä järjestöistä oli yhteyksiä, toisella toimintatapoja, kolmannella kotipesä ja neljännellä tukea vapaaehtoisille.

Yhteistyö Joensuussa ei syntynyt tyhjästä vaan toimijoiden pitkäaikaisesta verkostotyöstä maahanmuuttajien parissa.

Joensuun Global Clinicin valmisteluistuntoja pidettiin puolenkymmentä. Valmistelussa oli mukana mm. Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys, SPR, Rikosuhripäivystys, Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys JoMoni ja Joensuun evankelis-luterilaiset seurakunnat sekä vapaaehtoisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Tyhjästä tämä yhteistyö ei noussut, vaan järjestöjen pitkäaikaisesta verkostotyöstä maahanmuuttajien parissa.

Ensimmäisenä vuonna pidettiin yhteistyössä valtakunnallisten toimijoiden kanssa Itä-Suomen aluehallintoviraston isännöimänä avoin koulutus, johon osallistui terveydenhuollon ammattilaisia, järjestöjen työtekijöitä ja vapaaehtoisia ja viranomaisia. Samassa yhteydessä avasimme Joensuun Global Clinicin 19.5.2014.

Kasvot toiminnalle

Heti avaamispäivänä JGC:n johtava lääkäri, vapaaehtoinen Juha Mustonen antoi haastattelun sekä Ylelle että maakuntalehti Karjalaiseen. Tiedotimme avoimesti siitä, että toimintaa on ja kerroimme, mitkä ovat sen yhteiskunnalliset sitoutumukset. Samalla pystyimme tiedottamaan laajasti siitä, että toimintamme on asiakkaille täysin luottamuksellista.

Globan Clinicin käynnistyttyä lähinnä Juha, mutta myöhemmin myös minä, toimimme kasvoina. Kun toiminnalla on selkeät kasvot, muut mukana olevat ovat paremmin suojassa kyselyiltä. Julkisuudessa esillä olemisella pyrimme tekemään tilaa myös muulle kuin terveydenhoidolliselle työlle paperittomien parissa.

Yhteistyö Joensuun kaupungin kanssa on ollut kohtuullisen hyvää. Omat ongelmansa tuottivat vuoden 2017 alun muutokset eli siirtyminen maakunnallisen sote-organisaatioon sekä toimeentulotuen siirto Kelaan.

Etiikat kohtaavat kentällä

Global Clinicin toiminnan yhteydessä on päässyt tutustumaan erilaisiin näkökulmiin työn etiikasta. Peruspilarina on ollut lääkärin etiikka, yksinkertaistaen: potilaat on hoidettava riippumatta siitä, keitä he ovat.

Tähän on yhdistynyt seurakuntien kristillinen etiikka, josta poimittakoon vaikka seuraava: ”Se mitä te olette tehneet yhdelle minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”.

Yhtenä tulokulmana on ollut sosiaalialan etiikka: asiakkaan asian käsittely luottamuksellisesti asiakkaan hyväksi. Tämä näkökulma on vahva myös 2016 julkistetuissa sosiaalityöntekijän eettisissä ohjeissa (Talentia).

Yhtenä tausta-aineistona eettisten kysymysten käsittelyssä on  myös PICUMin Ethical Guidelines- ohjeistus.

Tärkeää on ollut jokaisen mukana olevan työntekijän oman organisaation hyväksyntä ja tuki työlle. Vaikka kunkin etiikan lähtökohdat ovat erilaiset, niiden keskellä löytyy käytännön kenttä, jolla etiikoiden käytännölliset johtopäätökset ovat samankaltaiset.

Ville Elonheimo
monikulttuurisen järjestötoiminnan kehittäjä
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys
Joensuun Global Clinicin koordinaattori

Kuva: Bahia Ayoubi

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Ville Elonheimo: Joensuussa toiminta paperittomien auttamiseksi syntyi verkoston voimalla

Mervi Leppäkorpi: Työssä ilman lupaa

Ilman työnteko-oikeutta oleskelevien ihmisten joukko on kirjava ja taustat moninaiset.
”Mitä enemmän luodaan sellaisia ulossulkemisen mekanismeja, joiden 
vuoksi ihmiset eivät voi huolehtia toimeentulostaan virallisilla 
työmarkkinoilla, sitä enemmän ihmiset pyrkivät tekemään töitä virallisen 
työelämän ulkopuolella”, tutkija-aktivisti Mervi Leppäkorpi pohtii 
blogikirjoituksessaan.

Kuva: Ville Tietäväinen

Kun Suomessa yritettiin säätää lakia  tiettyjen ulkomaalaisten oikeudesta terveyteen, THL selvitti , keistä voisi olla kyse. Tuloksena oli lista erilaisia ulkomaalaisryhmiä, asumisperusteisen sosiaaliturvan ulkopuolelle jäävistä EU-kansalaisista ihmisiin täysin ilman oleskelulupaa. Näitä ryhmiä yhdistää jääminen erilaisten hallinnollisten lupa- ja vakuutuskategorioiden ulkopuolelle.

Ilman työnteko-oikeutta Suomessa oleskelevien ihmisten joukko on lähes yhtä kirjava. Osalla kolmansien maiden kansalaisista on muodollisesti oikeus oleskella maassa. Esimerkiksi oleskelulupa toisessa EU-maassa tai Suomen kansalaisen perheenjäsenen vireillä oleva oleskelulupahakemus voi oikeuttaa oleskeluun. Toiset ovat Suomessa ja Euroopassa täysin ilman oleskelulupaa.

Järjestelmä ja erilaisten ulkomaalaisstatusten kirjo on niin sekava, että joskus ihmiset ilman oikeutta työhön voivat olla työsopimuksella työsuhteessa ja maksaa veroja, eikä kukaan välttämättä huomaa mitään pitkään aikaan. Helsingin Sanomat uutisoi tällaisesta tilanteesta vuonna 2014.

Työpaikka verkostojen kautta

Vaikka osa ilman työnteko-oikeutta Suomessa oleskelevista voi elää esimerkiksi sukulaistensa tai tuttaviensa kanssa ja syödä heidän jääkaapistaan, monen on pakko ansaita rahaa. Oleskelun voi virallistaa hakemalla oleskelulupaa työn perusteella – jos työpaikka täyttää tietyt ehdot. Työtunteja pitää olla riittävästi, palkan täytyy ainakin paperilla elättää työntekijänsä, eikä sopimus voi olla niin sanottu nollatuntisopimus. Tämä on usein helpommin sanottu kuin tehty, jos suomi ei vielä suju ja työnantajan pitäisi sitoutua odottamaan muutama kuukausi lupapäätöstä.

Monille työt harmaan talouden piirissä ja erilaiset epäviralliset ansaintakeinot, kuten romumetallin myyminen tai pullojen kerääminen, ovat käytännössä ainoita tapoja ansaita rahaa. Myös seksityö voi olla vaihtoehto. Seksityössä kohdataan ulkomaalaisia ilman minkäänlaista oleskeluoikeutta Euroopassa harvemmin kuin julkinen keskustelu antaisi olettaa.

Siirtolaiset ilman työnteko-oikeutta työllistyvät yleensä omien verkostojensa kautta. Työolosuhteet voivat vaihdella paljon raskaista, likaisista ja huonosti palkatuista töistä sellaisiin, joiden palkka vastaa alan palkkaa ilman veroja. Työsuhteet ovat yleensä lyhyitä ja työntekijän neuvotteluasema on huono. Jos työnantaja jättää palkan maksamatta, on työntekijällä käytännössä aika vähän vaihtoehtoja, jos haluaa töitä jatkossakin.

Siirtolaiset ilman oikeutta työntekoon ovat vaatineet oikeuksiaan näkyvästi aiemmin esimerkiksi Ranskassa ja Yhdysvalloissa . Ruotsissa Heidi Moksnes on tutkinut paperittomien siirtolaisten järjestäytymistä omaan ammattiliittoon. Järjestäytymisen seurauksena ihmisten tiedot oikeuksistaan lisääntyivät ja he saivat kollektiivisesti nostettua palkkatasoaan verrattuna niihin, jotka eivät järjestäytyneet. Toisaalta työnantajat saattoivat jättää järjestäytyneet siirtolaiset palkkaamatta kokonaan.

Ruotsissa näkyvillä on solidaarisen harmaan talouden muotoja: ihmiset voivat ostaa
”reiluun” hintaan lounaita, catering-palveluja tai yksittäisiä
työsuorituksia paperittomilta siirtolaisilta

Ulossulkevat rakenteet ajavat harmaan talouden piiriin

Ruotsissa on tunnistettu Suomea kauemmin paperittomat siirtolaiset yhteiskunnassa ja heitä on arvioitu olevan määrällisesti enemmän kuin Suomessa. Muun harmaan talouden ohella on näkyvillä solidaarisen harmaan talouden muotoja: ihmiset voivat ostaa ”reiluun” hintaan lounaita, catering-palveluita tai yksittäisiä työsuorituksia ihmisiltä, joilla ei ole mahdollisuutta laillistaa oleskeluaan.

Vuonna 2015 Suomeen turvapaikkaa hakemaan tulleista ja kielteisen päätöksen saaneista ihmisistä, jotka kieltäytyvät vapaaehtoisesta paluusta, mutta joiden käännyttäminen on vaikeaa, voi olla syntymässä määrällisesti merkittävä uusi ryhmä palveluista ja työelämästä syrjäytettyjä ihmisiä. Toistaiseksi määrät ovat vielä pieniä, eivätkä kaikki vastaanottokeskuksista poistetut välttämättä jää Suomeen.

Vaikka kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä tuetaan, Suomessa ei ole ainakaan vielä merkkejä ”solidaarisen” harmaan talouden yleistymisestä. Solidaarisuuden muoto näyttää olevan rakenteellisempi: Ihmisille yritetään löytää ja luoda töitä, joiden kautta oleskelun voisi laillistaa.

Mitä enemmän luodaan sellaisia ulossulkemisen mekanismeja, joiden vuoksi ihmiset eivät voi huolehtia toimeentulostaan virallisilla työmarkkinoilla, sitä enemmän ihmiset pyrkivät tekemään töitä virallisen työelämän ulkopuolella. Jos oleskelun laillistaminen on vaikeaa tai mahdotonta, se saattaa pitkittää aikaa, jonka ihmiset oleskelevat ilman oleskelulupaa ja toimivat harmaan talouden piirissä.

Jos ilman oleskelulupaa työtä tekevien ihmisten määrä halutaan pitää jatkossakin maltillisena, ratkaisujen tulisi olla rakenteellisia ja mahdollistavia kontrollien ja rankaisemisen sijaan.

Mervi Leppäkorpi on aktivisti, joka keskittyy väitöstutkimuksessaan oikeudettomassa asemassa oleviin siirtolaisiin.

Kuva: Intokustannus

Lisää aiheesta:
Anderson, Bridget ja Martin Ruhs (2010). Researching Illegality and Labour Migration. Guest Editorial. Population, Space and Place 16, 175–179.

Könönen, Jukka (2014). Tilapäinen elämä, joustava työ: rajat maahanmuuton ja työvoiman prekarisaation mekanismina. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto.
Leppäkorpi, Mervi (2016). Verkostoitumisen merkitys yhteiskuntaan sijoittumisessa ilman oikeutta työhön. Työväentutkimus-vuosikirja, pp. 4-10.
Vuolajärvi, Niina (2016). Ihmiskauppanarratiivit ja seksityön todellisuus. http://www.sosiologia.fi/blog/2016/ihmiskauppanarratiivit-ja-seksityon-todellisuus/

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Mervi Leppäkorpi: Työssä ilman lupaa

Leena-Kaisa Åberg: Paperiton uhri vaikeiden valintojen edessä

Miten toimia, jos joutuu paperittomana rikoksen uhriksi? Rikosilmoituksen tekeminen poliisille voi johtaa oleskeluoikeiden tarkistamiseen ja maasta poistamisen järjestelyjen käynnistymiseen. Mitä hyötyä on rikosprosessin aloittamisesta?

Kuva: Ville Tietäväinen

Jos paperiton ei mene tekemään rikosilmoitusta, rikollista ei voida ottaa kiinni ja saattaa oikeuteen. Pahimmassa tapauksessa rikollinen toiminta jatkuu, eikä uhrilla ole poispääsyä tilanteestaan. Paperiton henkilö on tällöin erityisen haavoittuvassa asemassa, eikä hän saa oikeutta ja vahingonkorvauksia. Laajemmin tilanne johtaa siihen, että rikolliset voivat jatkaa rikollista toimintaansa – vallitsee rankaisemattomuuden tila.

Niin sanottujen uuspaperittomien (eli henkilöiden, joilla on kielteinen turvapaikkapäätös, mutta joita ei pystytä pakkotoimin poistamaan maasta) kohdalla tilanne ei ole aivan sama, mutta hekin yleensä välttelevät viranomaisia. Luvattomasta maassa oleskelusta voi rapsahtaa sakkoja tai muita mahdollisia seurauksia. Ylipäätään moni pelkää viranomaisten kohtaamista hankalassa tilanteessaan.

Vaikka uuspaperittomien kohdalla maasta poistamisen pelko ei ole yhtä akuutti, ovat he hyvin alttiita hyväksikäytölle työelämässä. Koska tuloja ei ole, on muutaman euron tuntipalkkakin parempi kuin ei mitään. Rikosprosessiin lähteminen ei kannata työn jatkuvuuden kannalta. Periaatteessa voitettavana voisi olla palkkasaatavat alipalkatusta työstä, mutta seurauksena myös työn menetys.

Palomuurista apua

Hollannissa osa poliiseista toimii paperittoman väestön tukena siten, että heille voi jättää rikosilmoituksen ilman, että tieto yhdistyy maahanmuuttovalvontaan. Eräänlaista lähipoliisityötä tekevät poliisit ovat tärkeä kontakti ja turva yhteiskunnan ulkopuolella eläville ihmisille. Palomuuriksi kutsutun järjestelmän avulla voidaan ehkäistä ihmiskaupan, muun hyväksikäytön ja rikollisuuden kasvua.

Paperittomienkin kohdalla on usein kyse samanlaisista rikoksista, joiden kohteeksi ihmiset muutenkin joutuvat, kuten lähisuhdeväkivallasta tai omaisuusrikoksista. Lähisuhdeväkivallassa uhri on erityisen heikoilla riippuvaisen asemansa vuoksi. Häntä saatetaan painostaa pysymään suhteessa maasta poistamisen pelolla.

Joissain maissa on käytössä tilapäisiä oleskelulupia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa henkilön jääminen maahan ainakin rikosprosessin ajaksi, jos hän oleskelee maassa ilman lupaa. Suomessa vastaava lupa on mahdollinen ihmiskaupan uhreille tai laittomasti työskennelleelle kolmannen maan kansalaiselle, jonka työntekoon liittyy erityistä hyväksikäyttöä ja joka on työskentelynsä aikana oleskellut maassa laittomasti. Ne koskevat siis vain hyvin rajattua ryhmää rikoksen uhreja.

Tilapäisen oleskeluluvan avulla voidaan kannustaa rikoksen uhreja tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa rikollisten kiinnisaamiseksi ja oikeuteen saattamiseksi. Mutta edelleen paperittoman ihmisen pohdittavaksi jää hänen tulevaisuutensa kaiken tämän jälkeen. Mitä sitten kun prosessi on ohi? Entä jos tuomioita ei esimerkiksi näytön puutteen vuoksi tulekaan? Entä jos rikosnimike prosessin aikana vaihtuu, eikä ihmiskaupan uhreille tarkoitettuja palveluita enää tarjota?

Takeita maahan jäämisestä ei ole edes ihmiskaupparikoksissa. Prosessin päätyttyä pidemmänkin ajan kuluttua maasta poistaminen voi olla edessä. Ei ole helppoa neuvoa ihmiskaupan tai muun rikoksen uhria siitä, mitä hänen monien huonojen vaihtoehtojen edessä kannattaa tehdä. Maahanmuuttopolitiikka näyttää kehittyneen suuntaan, jossa ennustettavuus uhrin asemasta ja tulevaisuudesta on heikentynyt. Tukipalveluissa ollaan usein tilanteessa, jossa mitään ei voi luvata eikä selkeitä vastauksia ole.

Leena-Kaisa Åberg
toiminnanjohtaja
Rikosuhripäivystys

Kuva: Sami Liukkonen

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Leena-Kaisa Åberg: Paperiton uhri vaikeiden valintojen edessä

Kätilö: Jokaisen äidin pitää päästä neuvolaan

 

Äitiyshuollon palveluita tulisi Suomessa tarjota kaikille raskaana oleville. Paperittomilla raskaana olevilla naisilla ei kuitenkaan lain mukaan ole oikeutta ennaltaehkäiseviin terveyspalveluihin – ei edes riskiraskauden aikana.

Kuva: Graafikko Ville Tietäväinen

Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Kätilö: Jokaisen äidin pitää päästä neuvolaan

Paperittomien hoito – Satunnaista armeliaisuutta vai laissa turvattu oikeus?

Viime maaliskuussa kuulin mieleenpainuvan puheenvuoron, jonka piti Israelin pohjoisosassa lähellä Syyrian rajaa sijaitsevan pienehkön sairaalan johtaja Unesco Chair in Bioethics konferenssissa.

pykälät

Kuva: Ville Tietäväinen

Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Paperittomien hoito – Satunnaista armeliaisuutta vai laissa turvattu oikeus?