Mervi Leppäkorpi: Työssä ilman lupaa

Ilman työnteko-oikeutta oleskelevien ihmisten joukko on kirjava ja taustat moninaiset.
”Mitä enemmän luodaan sellaisia ulossulkemisen mekanismeja, joiden 
vuoksi ihmiset eivät voi huolehtia toimeentulostaan virallisilla 
työmarkkinoilla, sitä enemmän ihmiset pyrkivät tekemään töitä virallisen 
työelämän ulkopuolella”, tutkija-aktivisti Mervi Leppäkorpi pohtii 
blogikirjoituksessaan.

Kuva: Ville Tietäväinen

Kun Suomessa yritettiin säätää lakia  tiettyjen ulkomaalaisten oikeudesta terveyteen, THL selvitti , keistä voisi olla kyse. Tuloksena oli lista erilaisia ulkomaalaisryhmiä, asumisperusteisen sosiaaliturvan ulkopuolelle jäävistä EU-kansalaisista ihmisiin täysin ilman oleskelulupaa. Näitä ryhmiä yhdistää jääminen erilaisten hallinnollisten lupa- ja vakuutuskategorioiden ulkopuolelle.

Ilman työnteko-oikeutta Suomessa oleskelevien ihmisten joukko on lähes yhtä kirjava. Osalla kolmansien maiden kansalaisista on muodollisesti oikeus oleskella maassa. Esimerkiksi oleskelulupa toisessa EU-maassa tai Suomen kansalaisen perheenjäsenen vireillä oleva oleskelulupahakemus voi oikeuttaa oleskeluun. Toiset ovat Suomessa ja Euroopassa täysin ilman oleskelulupaa.

Järjestelmä ja erilaisten ulkomaalaisstatusten kirjo on niin sekava, että joskus ihmiset ilman oikeutta työhön voivat olla työsopimuksella työsuhteessa ja maksaa veroja, eikä kukaan välttämättä huomaa mitään pitkään aikaan. Helsingin Sanomat uutisoi tällaisesta tilanteesta vuonna 2014.

Työpaikka verkostojen kautta

Vaikka osa ilman työnteko-oikeutta Suomessa oleskelevista voi elää esimerkiksi sukulaistensa tai tuttaviensa kanssa ja syödä heidän jääkaapistaan, monen on pakko ansaita rahaa. Oleskelun voi virallistaa hakemalla oleskelulupaa työn perusteella – jos työpaikka täyttää tietyt ehdot. Työtunteja pitää olla riittävästi, palkan täytyy ainakin paperilla elättää työntekijänsä, eikä sopimus voi olla niin sanottu nollatuntisopimus. Tämä on usein helpommin sanottu kuin tehty, jos suomi ei vielä suju ja työnantajan pitäisi sitoutua odottamaan muutama kuukausi lupapäätöstä.

Monille työt harmaan talouden piirissä ja erilaiset epäviralliset ansaintakeinot, kuten romumetallin myyminen tai pullojen kerääminen, ovat käytännössä ainoita tapoja ansaita rahaa. Myös seksityö voi olla vaihtoehto. Seksityössä kohdataan ulkomaalaisia ilman minkäänlaista oleskeluoikeutta Euroopassa harvemmin kuin julkinen keskustelu antaisi olettaa.

Siirtolaiset ilman työnteko-oikeutta työllistyvät yleensä omien verkostojensa kautta. Työolosuhteet voivat vaihdella paljon raskaista, likaisista ja huonosti palkatuista töistä sellaisiin, joiden palkka vastaa alan palkkaa ilman veroja. Työsuhteet ovat yleensä lyhyitä ja työntekijän neuvotteluasema on huono. Jos työnantaja jättää palkan maksamatta, on työntekijällä käytännössä aika vähän vaihtoehtoja, jos haluaa töitä jatkossakin.

Siirtolaiset ilman oikeutta työntekoon ovat vaatineet oikeuksiaan näkyvästi aiemmin esimerkiksi Ranskassa ja Yhdysvalloissa . Ruotsissa Heidi Moksnes on tutkinut paperittomien siirtolaisten järjestäytymistä omaan ammattiliittoon. Järjestäytymisen seurauksena ihmisten tiedot oikeuksistaan lisääntyivät ja he saivat kollektiivisesti nostettua palkkatasoaan verrattuna niihin, jotka eivät järjestäytyneet. Toisaalta työnantajat saattoivat jättää järjestäytyneet siirtolaiset palkkaamatta kokonaan.

Ruotsissa näkyvillä on solidaarisen harmaan talouden muotoja: ihmiset voivat ostaa
”reiluun” hintaan lounaita, catering-palveluja tai yksittäisiä
työsuorituksia paperittomilta siirtolaisilta

Ulossulkevat rakenteet ajavat harmaan talouden piiriin

Ruotsissa on tunnistettu Suomea kauemmin paperittomat siirtolaiset yhteiskunnassa ja heitä on arvioitu olevan määrällisesti enemmän kuin Suomessa. Muun harmaan talouden ohella on näkyvillä solidaarisen harmaan talouden muotoja: ihmiset voivat ostaa ”reiluun” hintaan lounaita, catering-palveluita tai yksittäisiä työsuorituksia ihmisiltä, joilla ei ole mahdollisuutta laillistaa oleskeluaan.

Vuonna 2015 Suomeen turvapaikkaa hakemaan tulleista ja kielteisen päätöksen saaneista ihmisistä, jotka kieltäytyvät vapaaehtoisesta paluusta, mutta joiden käännyttäminen on vaikeaa, voi olla syntymässä määrällisesti merkittävä uusi ryhmä palveluista ja työelämästä syrjäytettyjä ihmisiä. Toistaiseksi määrät ovat vielä pieniä, eivätkä kaikki vastaanottokeskuksista poistetut välttämättä jää Suomeen.

Vaikka kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä tuetaan, Suomessa ei ole ainakaan vielä merkkejä ”solidaarisen” harmaan talouden yleistymisestä. Solidaarisuuden muoto näyttää olevan rakenteellisempi: Ihmisille yritetään löytää ja luoda töitä, joiden kautta oleskelun voisi laillistaa.

Mitä enemmän luodaan sellaisia ulossulkemisen mekanismeja, joiden vuoksi ihmiset eivät voi huolehtia toimeentulostaan virallisilla työmarkkinoilla, sitä enemmän ihmiset pyrkivät tekemään töitä virallisen työelämän ulkopuolella. Jos oleskelun laillistaminen on vaikeaa tai mahdotonta, se saattaa pitkittää aikaa, jonka ihmiset oleskelevat ilman oleskelulupaa ja toimivat harmaan talouden piirissä.

Jos ilman oleskelulupaa työtä tekevien ihmisten määrä halutaan pitää jatkossakin maltillisena, ratkaisujen tulisi olla rakenteellisia ja mahdollistavia kontrollien ja rankaisemisen sijaan.

Mervi Leppäkorpi on aktivisti, joka keskittyy väitöstutkimuksessaan oikeudettomassa asemassa oleviin siirtolaisiin.

Kuva: Intokustannus

Lisää aiheesta:
Anderson, Bridget ja Martin Ruhs (2010). Researching Illegality and Labour Migration. Guest Editorial. Population, Space and Place 16, 175–179.

Könönen, Jukka (2014). Tilapäinen elämä, joustava työ: rajat maahanmuuton ja työvoiman prekarisaation mekanismina. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto.
Leppäkorpi, Mervi (2016). Verkostoitumisen merkitys yhteiskuntaan sijoittumisessa ilman oikeutta työhön. Työväentutkimus-vuosikirja, pp. 4-10.
Vuolajärvi, Niina (2016). Ihmiskauppanarratiivit ja seksityön todellisuus. http://www.sosiologia.fi/blog/2016/ihmiskauppanarratiivit-ja-seksityon-todellisuus/

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Mervi Leppäkorpi: Työssä ilman lupaa

Leena-Kaisa Åberg: Paperiton uhri vaikeiden valintojen edessä

Miten toimia, jos joutuu paperittomana rikoksen uhriksi? Rikosilmoituksen tekeminen poliisille voi johtaa oleskeluoikeiden tarkistamiseen ja maasta poistamisen järjestelyjen käynnistymiseen. Mitä hyötyä on rikosprosessin aloittamisesta?

Kuva: Ville Tietäväinen

Jos paperiton ei mene tekemään rikosilmoitusta, rikollista ei voida ottaa kiinni ja saattaa oikeuteen. Pahimmassa tapauksessa rikollinen toiminta jatkuu, eikä uhrilla ole poispääsyä tilanteestaan. Paperiton henkilö on tällöin erityisen haavoittuvassa asemassa, eikä hän saa oikeutta ja vahingonkorvauksia. Laajemmin tilanne johtaa siihen, että rikolliset voivat jatkaa rikollista toimintaansa – vallitsee rankaisemattomuuden tila.

Niin sanottujen uuspaperittomien (eli henkilöiden, joilla on kielteinen turvapaikkapäätös, mutta joita ei pystytä pakkotoimin poistamaan maasta) kohdalla tilanne ei ole aivan sama, mutta hekin yleensä välttelevät viranomaisia. Luvattomasta maassa oleskelusta voi rapsahtaa sakkoja tai muita mahdollisia seurauksia. Ylipäätään moni pelkää viranomaisten kohtaamista hankalassa tilanteessaan.

Vaikka uuspaperittomien kohdalla maasta poistamisen pelko ei ole yhtä akuutti, ovat he hyvin alttiita hyväksikäytölle työelämässä. Koska tuloja ei ole, on muutaman euron tuntipalkkakin parempi kuin ei mitään. Rikosprosessiin lähteminen ei kannata työn jatkuvuuden kannalta. Periaatteessa voitettavana voisi olla palkkasaatavat alipalkatusta työstä, mutta seurauksena myös työn menetys.

Palomuurista apua

Hollannissa osa poliiseista toimii paperittoman väestön tukena siten, että heille voi jättää rikosilmoituksen ilman, että tieto yhdistyy maahanmuuttovalvontaan. Eräänlaista lähipoliisityötä tekevät poliisit ovat tärkeä kontakti ja turva yhteiskunnan ulkopuolella eläville ihmisille. Palomuuriksi kutsutun järjestelmän avulla voidaan ehkäistä ihmiskaupan, muun hyväksikäytön ja rikollisuuden kasvua.

Paperittomienkin kohdalla on usein kyse samanlaisista rikoksista, joiden kohteeksi ihmiset muutenkin joutuvat, kuten lähisuhdeväkivallasta tai omaisuusrikoksista. Lähisuhdeväkivallassa uhri on erityisen heikoilla riippuvaisen asemansa vuoksi. Häntä saatetaan painostaa pysymään suhteessa maasta poistamisen pelolla.

Joissain maissa on käytössä tilapäisiä oleskelulupia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa henkilön jääminen maahan ainakin rikosprosessin ajaksi, jos hän oleskelee maassa ilman lupaa. Suomessa vastaava lupa on mahdollinen ihmiskaupan uhreille tai laittomasti työskennelleelle kolmannen maan kansalaiselle, jonka työntekoon liittyy erityistä hyväksikäyttöä ja joka on työskentelynsä aikana oleskellut maassa laittomasti. Ne koskevat siis vain hyvin rajattua ryhmää rikoksen uhreja.

Tilapäisen oleskeluluvan avulla voidaan kannustaa rikoksen uhreja tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa rikollisten kiinnisaamiseksi ja oikeuteen saattamiseksi. Mutta edelleen paperittoman ihmisen pohdittavaksi jää hänen tulevaisuutensa kaiken tämän jälkeen. Mitä sitten kun prosessi on ohi? Entä jos tuomioita ei esimerkiksi näytön puutteen vuoksi tulekaan? Entä jos rikosnimike prosessin aikana vaihtuu, eikä ihmiskaupan uhreille tarkoitettuja palveluita enää tarjota?

Takeita maahan jäämisestä ei ole edes ihmiskaupparikoksissa. Prosessin päätyttyä pidemmänkin ajan kuluttua maasta poistaminen voi olla edessä. Ei ole helppoa neuvoa ihmiskaupan tai muun rikoksen uhria siitä, mitä hänen monien huonojen vaihtoehtojen edessä kannattaa tehdä. Maahanmuuttopolitiikka näyttää kehittyneen suuntaan, jossa ennustettavuus uhrin asemasta ja tulevaisuudesta on heikentynyt. Tukipalveluissa ollaan usein tilanteessa, jossa mitään ei voi luvata eikä selkeitä vastauksia ole.

Leena-Kaisa Åberg
toiminnanjohtaja
Rikosuhripäivystys

Kuva: Sami Liukkonen

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Leena-Kaisa Åberg: Paperiton uhri vaikeiden valintojen edessä

Kätilö: Jokaisen äidin pitää päästä neuvolaan

 

Äitiyshuollon palveluita tulisi Suomessa tarjota kaikille raskaana oleville. Paperittomilla raskaana olevilla naisilla ei kuitenkaan lain mukaan ole oikeutta ennaltaehkäiseviin terveyspalveluihin – ei edes riskiraskauden aikana.

Kuva: Graafikko Ville Tietäväinen

Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Kätilö: Jokaisen äidin pitää päästä neuvolaan

Paperittomien hoito – Satunnaista armeliaisuutta vai laissa turvattu oikeus?

Viime maaliskuussa kuulin mieleenpainuvan puheenvuoron, jonka piti Israelin pohjoisosassa lähellä Syyrian rajaa sijaitsevan pienehkön sairaalan johtaja Unesco Chair in Bioethics konferenssissa.

pykälät

Kuva: Ville Tietäväinen

Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Paperittomien hoito – Satunnaista armeliaisuutta vai laissa turvattu oikeus?

Hätämajoitusta on järjestettävä mutta totuutta ei tarvitse kertoa

Tammikuussa 2016 oli koko maassa kovat pakkaset. Tästä johtuen Helsingissä oleskellut Itä-Euroopan liikkuva väestö ei voinut enää yöpyä ulkona. Tilanne oli akuutti eikä heillä ollut paikkaa minne mennä. Viranomaisilla on vastuu jokaisen hengen ja terveyden viimekätisestä suojelusta, mutta Helsingin kaupungin työntekijät kieltäytyivät puhelimessa ottamasta näitä ihmisiä sisään hätämajoitukseen. He kieltäytyivät jopa arvioimasta heidän hätämajoituksen tarvettaan. Lopulta muun muassa Naisasialiitto Unioni järjesti vapaaehtoisten tuella hätämajoitusta sitä tarvitseville.

Kuva: Graafikko Ville Tietäväinen

Kuva: Graafikko Ville Tietäväinen

Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Hätämajoitusta on järjestettävä mutta totuutta ei tarvitse kertoa